Blogi

Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Blogi

seeste

 
Ennen marraskuuta 2015 tehdyt blogikirjoitukset (aivan siitä aamusta lähtien, kun päätin vied eteenpäin jalkatuki-keinutuoli-ideaa) ovat luettavissa täällä.

Julkaistu , julkaisija

Joulutorien pärinää

Tuotteiden markkinointiin liittyy usein osallistuminen erilaisiin myynninedistämistapahtumiin. Omalta osaltani se on ollut melko vähäistä. Syli-keinutuolin lanseerauksen aikaan osallistuin Design-messuille Seinäjoella ja Pop-up Pohjanmaa-messuille Senaatintorilla. Nyt viimeisen kuukauden aikana olen osallistunut Tampereella Polte-nimisen kuntosalin naisteniltaan sekä Ahlman-opiston joulutorille Kylki-tyynyjen kanssa.

 

Design-messuilla jo kävi ilmi, mikä on messujen ja muiden vastaavien tapahtumien meininki: ystävällinen tunnelma :) Näytteilleasettajat auttavat toisiaan, rupattelevat hiljaisempina hetkinä, pyytävät tuuraamaan pakollisten vessataukojen ajaksi, ja kuuntelevat toistensa samanlaisena toistuvia myyntilauseita :) Tilaisuuden alussa tai lopussa kierretään muiden pöydät ja ihastellaan tuotteita.

 

Design-messuilla lähintä myyntipöytää hoiteli ansiokkaasti Vernada-korujen yrittäjä Anne Vuorela. Hänen ammattimainen toimintansa teki vaikutuksen ja hän antoi myös vinkkejä, mm. hyvän roll-up-myyjän tiedot. Roll-up on tosin vielä hankkimatta, mutta ehkä jonain päivänä :) Mieleen jäi myös viimeisillään raskaana ollut nainen, joka myi lasten vuodevaatteita.

 

Pop-up Pohjanmaan viikonloppurutistuksen ajan keinuja oli esillä Taideyhteisö Malaktan kojun sisällä ja ulkopuolella. Malaktan naiset tarjosivat mielikuvituksellisia tarvikkeita "oman Pohjalaisen" askarteluun.

Vietimme mukavat, mutta rankat, kaksi päivää aivan kirkon portaiden edessä ja ihastelimme mm. Krista Siegfriedsin esitystä. Kesäkuun alun messut asettivat haasteita myös pukeutumiselle. Aamulla lämpötila oli n. 7 kun taas päivällä auringonpaisteessa hyvinkin hellelukemissa. Eikä palamiseltakaan vältytty.

Kun messualuetta alettiin purkaa, somisteena olleet, valtavat petunia-amppelit jaettiin halukkaille. Hain yhden ja sain viedä kauniin kiitoksen minut viikonlopuksi majoittaneille sukulaisille :) Samaisilla messuilla myytiin ensimmäinen Syli-keinu.

 

 

Polte-salilla muita näytteilleasettajia oli vain muutamia. Vieressäni esiteltiin kauniita timanttikoruja ja tehtiin myös ilmaisia korujen puhdistuksia. Itse käytin kuntosalilla käyössä olevia "bokseja" sängyn rakentamiseen ja raahasin paikalle myös lastemme varapatjan. Kun olin saanut kaiken tarvittavan kannettua ylös portaita, olinkin jo niin kuumissani, että silmälasitkin alkoivat huurtua... Koska salilla ei voi liikkua ulkokengissä, ohikulkijoiden oli luontevaa pistää pitkäkseen tilapäiseen sänkyyn ja kokeilla Kylki-tyynyä ihan oikeissa olosuhteissa. Oheisohjelmana oli luento lantionpohjan lihasten hallinnasta ja sen tärkeydestä myös kuntosalitreenissä. Mielenkiintoinen ilta. Tyynytkin saivat ansaittua huomiota.

 

Ahlmanin opisto Tampereella antaa opetusta ainakin eläintenhoito- ja puutarha-alalla. Vanhan kartanoalueen pellot ja rakennukset ovat nykyään keskellä kaupunkiasutusta. Opistolla järjestetään vuosittain useita tapahtumia, kohdeyleisönä paikalliset asukkaat ja lapsiperheet. Joulutoriakin on järjestetty jo kauan, tänä vuonna mukana oli ensimmäistä kertaa käsityötori, jossa siis paikalliset pienyrittäjät myivät ja esittelivät tuotteitaan. Jouluisia kimppuja, pipoja, washi-teippejä, puukkoja, grafiikkaa... Myyntipöytiä pääsi virittelemään jo edellisenä iltana, mikä oli hyvä, koska osalla myyjistä pöydillä oli monimutkaisia rakennelmia, jotta myytävät tavarat näkyisivät mahdollisimman hyvin. Tarkkailkaapa ensi kerralla, kun käytte myyjäisissä.

 

 

 

Ahlmanin puolesta paikalla oli hyvät pöydät ja pöytäliinat, joten oma esittelypöytäni olikin valmis vartissa.

Myyjiä oli myös ulkona, tosin en ehtinyt käymään katsomassa, millainen meininki siellä oli. Joulutorilla oli myynnissä myös opiston väen tekemiä jouluruokia sekä askartelua lapsille ja lapsenmielisille. Joulupukkikin kävi. Myyjätkin saivat suun makeaksi konvehdeista. Kiinnostuneita kävijöitä riitti jatkuvana virtana. Ihmiset olivat selvästi ostomielellä, koska näin useammankin varustautuneen jopa Ikean sinisillä kasseilla ostoksiaan varten :o

 

Myyntipöytien pystytysvaiheessa ja itse myyntiprosessista saa aina ajankohtaisia vinkkejä myyntiin. Nytkin ihailin taas muiden izettle-korttiveloituslaitetta. Itselläni ei vielä ole tarvetta sellaiselle, kun nämä myyntitapahtumat on itselleni enemmän näkyvyyttä kuin varsinaista myyntiä.

 

Myyntitapahtumiin osallistuminen maksaa helposti satoja euroja. Esim. Tampereen joulutorin halvimmatkin myyntikojut maksoivat reilusti yli 1000 euroa koko torin aukioloajalta. Lisäksi majoituskustannukset, ruokailu yms. Jotain palkkaa on itselleen laskettava myös ajalta, jonka seisoo myyntikärryssä (ellei sitten saa valjastettua hyväntahtoisia läheisiä). Myytävää pitää olla paljon ja kaupan pitää totisesti käydä, että saa edes tuon 1000 euroa kasaan. Kävin keskustorin joulutorilla asiakkaana juuri ennen joulua, ja olihan siellä tunnelmallista ja myynnissä oli monipuolisesti kaikkea. Ostin puukapineita. Tietoja hyvistä, mutta edullisista myyntitapahtumista löytää sattumalta tai kuulee puskaradiossa.

 

Eilen juuri luin, että neljännes yksinyrittäjistä ansaitsee alle 1000 euroa kuussa. Heidän (meidän) palvelujaan ja tuotteitaan kannattaisi siis ostaa.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Mainoskuvaukset pienellä joukolla

Kylki-tyynyistä piti saada edustavia otoksia, joista käy ilmi, miten tyynyä käytetään ja miten rento olo sen kanssa tulee. Järjestin siis pienimuotoiset mainoskuvaukset. Malleiksi lupautui pari eri-ikäistä tuttua ja kuvaajana oli serkkuni Elina Mäkelä. Kuten aiemmissakin kuvauksissa, miljöön löytäminen oli kaikkein ongelmallisinta. Lopulta muistin, että veljelläni ja hänen tuoreella vaimollaan on kaunis ja tunnelmallinen makuuhuone. Onneksi tutut ja läheiset niin auliisti auttavat minua monissa asioissa :)

 

Rekvisiittaa keräsin kotoa ja äitini luota. Myös veljeni kodin pienesineitä oli somisteena. Tampereen Stockmannin tavaratalosta lainattiin kuvauksiin myös ihania vuodevaatteita. Kannatti kysyä, kiitos ystävällisestä vastaanotosta! Varsinkin tumman lila Casa Stockmann pellavapussilakana oli paitsi ihanan tuntuinen iholla, myös kaunis ja sopii talvisiin tunnelmiin. Itselläni ei pellavaisia vuodevaatteita vielä ole, mutta selvästi olisi aika hankkia. Onhan niiden erinomaisuutta suitsutettu lehdissä ja somessa jo useampi vuosi.

 

 



 

                                                             Tällainen kasa rekvisiittaa oli mukana kuvauksissa, lisäksi vielä täkit ja tyynyt.



                                                       Valkoisella päällisellä varustettu Kylki-tyyny mallin kainalossa. Mukavalta näyttää!

 

                                                           Kauniit vuodevaatteet olivat Stockmannin Casa-valikoimasta.

 

 

 

                                                        Kuvaaja Elina vetää henkeä ja vahtii samalla kuvausten pienimmäistä

 

 

 

Kuvaukset kestivät useamman tunnin. Vuodevaatteita ja oloasuja vaihdeltiin. Viimeisillä voimillani kannoin osan tavaroista autoon ja lähdin kotiin nukkumaan

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kylki-tyynyn käyttö

Kylki-tyynyn käyttäminen - rennosti läpi yön

Kotimaassa valmistetut, laadukkaat asentotyynyt auttavat hyvään, kivuttomaan uneen.

Pitkä asentotyyny on tarkoitettu parantamaan kylkimakuuasentoa. Selinmakuu on suositeltavin nukkumisasento, mutta useille, ja varsinkin iän myötä, selinmakuu on kipujen vuoksi mahdoton. Kylkimakuuasentoakin voidaan helposti parantaa pitkällä tyynyllä.

Pitkän tyynyn etuja kylkimakuulla: ylemmän hartian paino lepää osittain tyynyn päällä. Alaselän notko on neutraalissa asennossa, ei liian ojentuneena eikä käyristyneenä. Lonkkanivel on neutraalissa asennossa, eikä eteen tai taakse taipuneena. Nilkat ovat levossa. Tämä johtaa siihen, että hartioiden, alaselän ja lantion jännitystilojen pitäisi helpottaa, samalla kivut vähenevät. Jännitystilojen helpottuminen voi levitä laajemmallekin. Lisäksi ranteet ovat neutraalissa asennossa, ja rannekanavaoireyhtymän riski vähenee.

Tyynyn käyttöohjeet: Asetu kyljellesi sängylle, selkä ja myös niska suorana. Ota tyyny ”syliisi”, koukista polvet tyynyn päälle, samoin nilkat. Lepuuta kättäsi tyynyn päällä ranne suorana. Huomioi, ettet käyristä yläselkääsi, lantiotasi tai päätäsi eteenpäin. Tyynyn täyte on turvallista, 100 % puuvillaa (Öko-tex standardin luokka I, turvallinen myös vauvoille), ja pintamateriaali on myös 100 % puuvillakangasta.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Uudet tyynyt valikoimaan

Nyt niitä on saatavilla: pitkään mielen päällä ja työn alla olleita, Tuote3-nimellä kulkeneita asentotyynyjä.

 

 

 

 

Aloitetaan alusta. Vuosia olen kärsinyt lantion ja lonkan kivuista, välillä vähemmän, välillä pahemmin. Kivun syytä on tutkittu, olen saanut jumppaohjeita ja noudattanutkin niitä. Olen laihduttanut ja opetellut joogaamaan (aika kiva laji muuten, voin suositella). Eniten kipu vaivaa öisin. Huonompina aikoina herään siihen yöllä, eikä tavalliset särkylääkkeet tuo helpotusta kuin muutamaksi tunniksi. Aamulla selkä on pitkään jäykkä ja kipeä, eikä pukeminen onnistu kovinkaan helposti. Olen saanut vaivaani helpotusta tyynyistä, joita olen pitänyt polvien välissä, joskus myös selän takana. Lopputuloksena sänkymme oli täynnä tyynyjä jalkopäässä, eivät tyynyt pitkään pysyneet paikoillaan kun kierin öisin.

 

 

Kerran olimme mökillä, eikä siellä ollut niin montaa ylimääräistä tyynyä, että olisin voinut tehdä normaalit toimenpiteet. Mutta sängyssäni oli kuitenkin ylimääräinen täkki, jonka kieritin rullalle ja laitoin jalkojen väliin. Nukahdin onnellisesti ja nukuin paremmin kuin yleensä. Siitä se ajatus sitten lähti. Etsin tosi pitkään valmistajaa, joka käyttäisi tyynyjen täytteenä luonnonmateriaaleja. Sain koetyynyn (tämä oli talvella 2013) ja huomasin heti sen toimivan minulle. Testasin sitä itse noin puolitoista vuotta. Keinutuolikiireiden vuoksi aikaa tyynylle ei kuitenkaan ollut riittävästi.

 

 

Syyskesällä 2016 viimein totesin, että tyynyn pitäisi päästä koekäyttöön muillekin, jotta saisin siitä testattua, puolueetonta tietoa.

 

 

Kävi ilmi, että tyynyn testaajat olivat varsin tyytyväisiä: kaikki kokivat kiputilojensa helpottuneen! Tässä testaajien palautelomakkeisiin kirjaamia huomioita:

"Erittäin positiivinen kokemus. Rentoutti lihaksia ja aamut ja päivät olivat paljon kivuttomampia. Aamupäänsäryt loppuivat." (Nainen, joka kärsii laajoista nivelkulumista, hermovaurio, fibromyalgia)

"Yön ongelmat helpottivat, ja myös päivät olivat kivuttomampia" (Nainen, jonka ristiselkä ja hartiaseutu ovat jännittyneet ja kivuliaat aiheuttaen mm. huimausta)

"Yöllä nukuin rauhallisemmin ja käsien puutuminen väheni. Alaselän aamusärky väheni" (Nainen, fyysinen työ aiheuttaa rasitusta niska-hartiaseudulle ja SI-nivelen asentovirhe)

Arvaatte, että olin iloinen niitä lukiessani :) Tyyny toimi siis muillakin, oli oikean kokoinen ja tarpeeksi tukeva.

 

Tyynyille annettiin nimeksi Kylki. Tyynyjen täytteenä on Ökotex-100-sertifioitua puuvillaa, ja tyynyn pintakangas on myös puuvillaa. Tyynynpäälliset ovat paksumpaa puuvillaa. Tyynyt sekä päälliset valmistetaan käsityönä Tampereen seudulla.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kokeiluja DIY-kosmetiikan parissa

Pitkästä aikaa kirjoitan jostain muusta aiheesta kuin yritykseen suoraan liittyvistä. Nimittäin itse tehdyn kosmetiikan kokeilusta.

 

Lapsi on jo useaan kertaan ihastellut kotimme lähellä olevia suuria kurtturuusupensaita ja niiden tuoksuvia kukkia. Hän on myös tuonut terälehtiä kotiimme, koristellut sänkyjä (mikä vaiva olikaan saada kaikki terälehdet pois peittojen ja tyynyjen alta) ja tehnyt meille "ruususadetta". Koska olen lukenut naistenlehdistä monenlaisia juttuja itse tehdystä kosmetiikasta, ajattelin sen olevan kiva tapa hyödyntää lapsen innostusta kukkiin ja ruusuihin. Googlasin vähän ja ajattelin sitten, että saan varmasti tarkempia neuvoja raaka-aineita myyvästä kaupasta. Ruusuöljyn päätin tehdä manteliöljystä.

 

Mielessäni oli vanhan kotikaupunkini Vaasan Ekosoppi, jossa asioin muutamia kertoja ostamassa mm. Kiertin bamburättejä. Näin siellä kaikenlaisia raaka-aineita, valmistusvälineitä ja käytännöllisiä purkkeja, joihin kosmetiikan sitten voi laittaa. Silloin vähän huvitti, että kuka "tosihörhö" jaksaa tehdä itse oman naamarasvan... Menin Tampereella Ekokauppa Ruohonjuureen, jonka itseasiassa jotenkin kuvittelin olevan samaa ketjua, mutta eihän se olekaan. Valikoimakin on aivan erilainen eikä kosmetiikan itsevalmistusosastoa ole ollenkaan. Eipä naurattanut enää. Myyjän neuvosta kuitenkin löysin hyväksi ajattelemani tuotteet. Pikku purkit löysin Tigerista. Ruusun terälehdet käytiin keräämässä hyvästä, suojaisasta paikasta.

 

Ensin valmistimme ruusuöljyä. Puolikas hedelmäpussillinen (olisko sitten litra, puolitoista) tuoksuvia ruusun terälehtiä sekoitettiin 2 desiin manteliöljyä. Valitsin manteliöljyn, koska se on tuoksutonta, kosteuttavaa ja kiinteyttävää. Pidimme terälehtiä ja öljyä vesihauteessa noin tunnin. Vesi oli aluksi kiehuvaa mutta vähensin lämpöä niin, että vesi ei aivan kiehunut. Välillä sekoitettiin. Terälehdet menivät ruttuun ja lopputulos oli aikamoinen mössö. Tuoksu kuitenkin siirtyi öljyyn, kuten oli tarkoitus. Siivilöin terälehdet harsolla. Harsoa ei saa puristaa, ettei terälehtien vettä puristuisi öljyn joukkoon. Ruusun sanotaan sopivan erityisesti kuivalle ja herkälle iholle, ja ruusun tuoksun lieventävän stressiä.

 

Toiseksi ainesosaksi valikoitui sheavoi. Netissä kerrotaan, että siinä on paljon vitamiineja, se suojaa auringolta, edistää ihovaurioiden paranemista ja ehkäisee raskausarpia. Sekä tietysti kosteuttaa tehokkaasti. Ruohonjuuri myi sitä 250g:n palana. Sain neuvon sekoittaa siihen ruusuöljy ja vatkata kuohkeaksi.

 

Seuraavaksi siis avasimme sheavoipaketin ja sulatimme sitä kattilassa. Mutta äh. Sula öljy tuoksui hyvin voimakkaasti jollekin, siis ilmeisesti luontainen sheavoin tuoksu. Harmi. Ruohonjuuressa haistamani purkissa ollut sheavoi oli tuoksutonta, joten myyjän kanssa oletimme palapakkauksenkin olevan. Jatkoin kuitenkin valmistusta. Sekoitin sheavoin joukkoon ruokalusikallisen kookosöljyä. Jäähdytin sulaa öljyseosta hetken kylmävesihauteessa, mutta kun mitään ei tapahtunut, laitoin sen lopulta jääkaappiin. Öljy alkoi jähmettyä n. kymmenessä minuutissa, jonka jälkeen vatkasin sitä sähkövatkaimella. Aika hauskasti siitä alkoi tulla voimaista vaahtoa. Tässä vaiheessa sekoitin joukkoon vielä 3 teelusikallista ruusuöljyä.

 

Lopputuloksena on melko kova (voidetta pitää voimakkaasti "kaivaa" sormilla purkista) valkoinen, jauhoinen massa, joka tuoksuu vain sheavoille. Tarkoitus oli tietenkin tehdä ihanaa ruusuntuoksuista voidetta. Ostamani purkit ovat syviä, joten purkin loput pitää varmaan kaivaa esiin lusikalla. Mutta kun voidetta lämmittää hetken hankaamalla käsissä, siitä tulee ihanan täyteläistä ja todella tehokkaanoloista. Tuloksena on myös uskomaton määrä erilaisia rasvaan suttaantuneita astioita :) Jotta mitään ei menisi hukkaan, voitelin itseni päästä varpaisiin sekä ruusuöljyn erotusharson viimeisillä tipoilla, että vatkauskulhoon jääneillä voiderippeillä. Tuoksun varmaan aikamoiselle, mutta ainakin iho on pehmeä! Sheavoi ei ehkä ole paras pohja vartalovoiteille, ellei ole kunnolla aikaa odotella imeytymistä.

Käytämäni manteliöljy, ruusut ja lopputulosta purkeissa. Voidetta tuli yhteensä 7 purkkia.



 

Mitä siis opin?

- Ruusuöljyn teko onnistui ok

- Sheavoin tulee olla tuoksutonta, jos tekee voiteita, joihin toivoo itse valitsemaansa tuoksua (kokonaan tuoksutonta sheavoita on saatavilla, mutta se on kallista)

- Sheavoilla tuloksena voi olla kova voide, ellei sekoita joukkoon tarpeeksi pehmeämpiä öljyjä (minulla siis 250 g/3 tl, joten tämä ei ainakaan ollut riittävä)

- Sheavoi on tosi "rasvaista". Ei mitään pikavoidetta, mutta toisaalta hyvin hoitavan tuntuista

 

Olihan tämä hauskaa. Muuten varsin onnistunut kokeilu, mutta ruusun tuoksua ei voiteessa tunnu yhtään. Tosin oletan ruusun ihoa hoitavien ominaisuuksien olevan voiteessa, vaikka tuoksu peittyy sheavoin oman tuoksun alle. Onneksi ruusuöljyä jäi vielä yli. En ole vielä uskaltanut laittaa sitä kasvoille allergisen reaktion pelossa, mutta ehkä kokeilen huomenna johonkin pieneen kohtaan. Ja voiteen pitäisi säilyä 2-3 kk, joten täytyy ruveta hoitamaan vartalonkin ihoa paljon tarmokkaammin kuin tähän asti :)

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Logistiikka ja elämä - epäonnistumisia, ongelmia ja ratkaisuja

Kun Syli-keinuja suunniteltiin, esillä oli useita mallivaihtoehtoja. Eräs ehdotus oli hyvin moderni ja pelkistetty, ja se olisi toimitettu asiakkaalle osina kokoamisohjeen kera. Vastustan sitä Ikea-tyyppistä lähestymistapaa, että asiakas vie paketin kotiinsa, toivoo, että kaikki osat ovat ehjänä paketin sisällä ja käyttää sitten koko illan kootessaan lipastoa (kyllä, minäkin olen tehnyt niin). Mutta paketista olisi kyllä saanut pienen ja kuljettamisesta kätevää. Kuulin myös ensimmäisen kerran sellaisesta vaihtoehdosta, että paketin toimittaja voisi osana palvelua koota keinun sitten asiakkaan puolesta ja takuulla niin, että kaikki ruuvit olisivat menneet paikoilleen niin kuin pitääkin. Sellaisia tosiaan löytyy netistä, kuinka hyvin mahtavat toimia? Olisi hauska joskus testata.

 

Nykyisenkin Syli-mallin kanssa palloteltiin erilaisia vaihtoehtoja. Suurin osa keinusta olisi paketissa koottuna, mutta muutamat osat irrallisina ja asiakkaalle hyvät ohjeet ja tuubi liimaa. Siitäkin ideasta kuitenkin päätettiin luopua, jotta kaikki osat varmasti olisivat paikoillaan oikein ja kestävästi. Kyseessä olivat kuitenkin aika ratkaisevat sentit. Jos Syli-keinun toimituspaketti olisi muutaman sentin pienempi, sen kuljettaminen asiakkaille Suomessa olisi paljon sujuvampaa.

 

Viimevuoden lopulla aloitin kevyen markkinoinnin Ruotsissa. Syli oli esillä HANNAS-blogin pitäjän Instassa @hannashantverk ja sai heti yli 400 tykkääjää ja ihastuneita kommentteja, mikä ilo :) Hannan blogissa on muuten ihan älyttömän kauniita kuvia ja yksityiskohtia. Katsokaa vaikka hänen ruokakomeroaan (kuva on tietenkin blogista ja Hannan ottama).

 

walk in skafferi lantligt pantry

Minulle on aina ollut epäselvää, miten sisustusblogien pitäjien kodit ovat niin kauniita. Vaikka kuvaisin kotimme kauneimman paikan, se ei olisi yhtä kaunis kuin bloggareilla on kaikki paikat. Meillä on enemmän niitä kauheita paikkoja :) Niitä, mihin epämääräiset tavarat kasaantuvat. Niitä, mihin tärkeät paperit hukkuvat ja niitä, missä kaatuneet murot murentuvat kaikkien sukanpohjiin, koska kukaan ei jaksa hakea imuria. Sellaisillekin kuville on kyllä varmaan omat bloginsa?

 

Jo ennen markkinoinnin aloittamista selvitin, miten paketit meren yli kulkevat. Matkahuolto, joka normaalisti Syli-paketteja kuljettaa, ei toimita isoja paketteja Ruotsiin. Toisen kotimaisen logistiikkayrityksen kanssa pääsimme aivan loppusuoralle. Kun sopimus piti solmia ja ensimmäinen paketti kuljettaa, kävikin ilmi, että kyseinen yritys toimittaa vain yritysasiakkaille. Asia ei vaan ollut tullut puheeksi missään vaiheessa, vaikka koko ajan olin pyytänyt tarjouksia "kotiinkuljetukselle". Yritys tai yksityinen, eihän sillä kovasti ole eroa. Vain se pieni, että yrityksessä ajatellaan jonkun olevan aina paikalla arkisin 8-16, jona aikana paketti toimitetaan. Ja yritysasiakkaalle ei ilmoiteta etukäteen. Ja jos asiakas ei ole paikalla, kun kuljetusta kerran yritetään, paketti lähtee saman tien takaisin lähettäjälle. No eihän sellainen ole mahdollista tavallisten kuluttajien kanssa, harvoin kukaan meikäläinen koko päivää pystyy kotona odottelemaan, että ovikello soi, varsinkaan kun toimitusaikaa ei tiedä edes päivän tarkkuudella.

 

Noh, ensimmäinen tilaus Ruotsiin siis ilahduttavasti sisällä, ja jo valmiiksi neuvoteltu sopimus kaatui tähän toimitusvarmuuteen. Äkkiä soittelemaan kaikkiin netistä löytyviin kuljetusyrityksiin ja pyytämään tarjouksia. Kävi ilmi, että todella moni yritys ei edes kuljeta tämän kokoisia paketteja (ne muutamat sentit...). Ja jos kuljettaa, niissä on monia rajoituksia esim. palautusten suhteen. Ja jos niitäkään ei ole, ovat hinnat todella muhkeat. Kallein tarjous paketin kotiintoimittamiselle Suur-Tukholman alueella oli 420 € ! Tarjouksen tekijä soitti minulle seuraavana päivänä ja totesin, että kyseisellä summalla vien keinun vaikka itse ja ostan vielä tax-freestä tuliaisia :) Hän oli toki samaa mieltä :) (kuva netistä)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt näyttäisi kuitenkin onneksi siltä, että kuljetusyritys on löytynyt, ja toimitukset Ruotsiin voivat oikeasti alkaa. Ensimmäinen haalean vaaleanpunainen keinu onkin Syli-tehtaalla valmiina lähetettäväksi lahden taakse.

 

                                                                            Tässä keinut vielä helmiä ja maalausta vailla.

 

Taas kerran kävi niin, että vaikka kaiken yrittää huomioida ja ratkaista ongelmat etukäteen, joku todella yllättävä asia tulee eteen ja kaikki "valmiiksi" tehty onkin turhaa. Tuleeko teille näitä eteen? Minulle tulee työssä ja yksityiselämässä. Joskus sitä tuntee itsensä ihan tyhmäksikin, kun taas epäonnistui jossain asiassa, jonka luuli valmistelleensa huolellisesti. Mutta kai se sitten on sitä kantapään kautta oppimista. Tuon epäonnistuneen sopimuksen jälkeen kun otin yhteyttä muihin logistiikkayrityksiin, muistin aina suunnilleen ensimmäisessä lauseessa mainita, että kyseessä on yksityisasiakkalle menevä paketti.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Mallihymyn harjoittelua ja kuvia lehteen

Lähettelin muutama viikko sitten lehdistötiedotteita Syli-keinusta ja yrityksestäni yleensä. Tarkoituksena oli tuoda olemassaoloni edes jonkinlaiseen tietoisuuteen tai ainakin yrittää sitä. Olin aivan ikionnellinen, kun nuo tiedotteet poikivat yhteydenoton. Sen seurauksena minua haastateltiin elämästäni ja yritykseni alkuvaiheista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Lisäksi lehtijuttuun tarvittiin kuvia. Kuvien otto yritettiin ensin ajoittaa Kalliossa pitämäni Sylien esittelytilaisuuden kanssa samaan viikonloppuun, mutta kiireisestä aikataulusta johtuen se ei onnistunut. Kuvat päätettiin ottaa Vaasassa. Ohjeeksi sain, että päälle mukavat vaatteet.


Sitten vähän myöhemmin kävi ilmi, että kuvat otettaisiinkin meillä kotona. Lähetin kuvaajalle kuvia parista huoneesta etukäteen, ja sovimme kuvauspäivästä ja ajasta. Aloin vähän hermoilla. Onko kotimme tarpeeksi kuvauksellinen, entä minä? Mitä pitäisi laittaa päälle? Tutkittuani asiaa, ei pitäisi olla mitään kuviollista. No kaikki paitani ovat tietenkin kuviollisia... Alaosaksi minulla oli jo valmiiksi sopivan tummat farkut. Lisäksi tavoitteena oli romanttisen pehmeä tunnelma.

Pitkään harkittuani päädyin Doppwomanista hankittuun yläosaan. Neuletakiksi valikoitui ihanan pehmeän vaaleanpunainen neuletakki Sun of Gabalta. Aivan uusi vaatemerkki itselleni, muuten. Niitä oli kolmea eri mallia, yhdessä vaihtoehdossa oli hakaneulakiinnitys ja yhdessä vähän hupun oloinen piippukaulus. Mutta itse päädyin siihen, jossa on edessä iso ruskea nappi. Neuletakin alle valitsin More & moren valkoisen päällepäin yksinkertaisen näköisen paidan. Mutta kun sitä katsoo vähän tarkemmin, huomaa erittäin koristeellisen takaosan, se on ohutta, läpinäkyvää kangasta, joka on pliseerattu (käytetäänkö näin vanhanaikaista sanaa enää?), jopa erilaisille kuvioille. En ole nähnyt tällaista pliseerauskuviointia koskaan ennen. Materiaalina on uskomattoman pehmeä viskoosi. Laitan tähän kuvan erikseen More & moren sivuilta, koska meillä otetuissa kuvissa tuo takaosa ei näy ollenkaan. Tässä siis kyseinen paita takaa.

 
Kuvaukseen sopivat vaatteet olivat siis reilassa. Sitten kotia piti vielä raivata. Koska emme olleet vielä kuvaajan kanssa sopineet edes huoneen tarkkuudella, missä kuvat otetaan, päätin raivata suurimmat etukäteen ja pienemmät sitten, kun tietäisin, mistä kannattaa raivata.
                                                                                                                                                                                                                 Tässä Syli odottaa kuvaajan tuloa.
 
Kuvaaja Mikko Lehtimäki ilmaantui varusteineen sovittuun aikaan ja alkoi tarkastella kotiamme "sillä silmällä". Kuvauspaikaksi valikoitui olohuone. Kaikki valot sammutettiin. Tuntui, että kaikkia huonekaluja siirrettiin ja sitten keinu asetettiin huoneen keskelle. Istuin keinussa ja Mikko katseli näkymiä. Onneksi ei tarvinnut vielä poseerata. Sitten keinua käänneltiin milloin myötä-, milloin vastapäivään. Minun piti kaivaa esille villasukat ja sitten mietittiin, miten jalkojen pitäisi olla. Kuvausohje, jonka Mikko oli saanut, oli käsittääkseni melko yksityiskohtainen ja vaikea keinun muotoisen esineen kuvaamiseen. Melkoisen vääntämisen jälkeen päästiin ottamaan kuvia. Ja kylläpä mallin työ saattaakin olla hankalaa! Minulla itselläni taitaa olla yksi "kuvahymy", joka lähtee aina, kun valokuvia aletaan ottaa. Naamani näyttää kaikissa kuvissa samalta, ainakin tuntuu siltä. Oikeat mallit nostavat kulmakarvoja ja siirtävät leukaa ja "esittävät" ilmeellään surullisesti hymyilevää, iloisesti hymyilevää ja riehakkaasti hymyilevää, ainakin mitä olen television realityohjelmista katsonut. Minä vain hymyilen.
 
 
 
Kuvia otettiin eri suuntiin ja vähän eri kulmista. Lopulta avuksi otettiin kaapista hakemani vauvalakana. Yllä oleva kuva ei ole Mikon ottama, niitä en ehtinyt edes vilkaista! Tulosta pääsemme ihailemaan 12.12. Kerron sitten kyllä, missä.
 

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Sylit Helsingin sykkeessä

Osa onkin ehkä kiinnittänyt huomiota siihen, että esittelin Syli-keinutuoleja pitkästä aikaa Helsingissä. Tilana oli Kemikaalicocktail-blogin pitäjän Noora Shinglerin työhuoneen aulatila Fleminginkadulla. Hyvä tila. Sopivan kokoinen, valoisa, isot ikkunat ja helposti saavutettavissa. Valmisteluihin kuului leipomista ja muiden tarjoiluiden hankkimista, kodikkaan rekvisiitan miettimistä ja aikataulujen yhteen sovittamista. Lähetin myös ilmoituksia esittelystä Facebookissa ja Instagramissa sekä valikoiduille ihmisille, joiden ajattelin olevan kiinnostuneita työnsä puolesta tai muuten. Uudet heleät mainosflyeritkin valmistuivat juuri parahiksi.
 

 

Näissä kuvissa musta Syli sisällä pe iltana ja turkoosi Syli kadulla la aamupäivällä.

Tarjoiluakin oli:

 
 
Esittelyssä Syliin kävi tutustumassa joukko ihmisiä, jotka antoivat innostavaa palautetta ja tarjosivat kontakteja eteenpäin, kivaa. Keksit, juotavat ja sohvalla istuminenkin kelpasivat. Kiitos kaikille kävijöille. Alla tunnelmakuvia lauantailta.
 
 
 
 
 
 
Tutustujien joukossa oli paljon naisten ystäväporukoita, jotka olivat kokoontuneet ympäri Suomen viettämään mukavaa lauantaita Helsinkiin :)
 
Esittelyn jälkeen oli kova kiire kotiin perheen luokse, vaikka haikeana katselinkin kauppoja ja kauppakeskuksia ohi ajaessani. Asuin aikanaan vuosia Kalliossa, ja senkin vuoksi oli haikeaa katsella huolettomia ja kiireettömiä ohikulkijoita. Nykyään huolettomalle ja kiireettömälle ajalle pitää erikseen varata aikaa kalenterista! Kotimatka meni kohtalaisesti pimeän, tihkun ja huonon hämäränäön yhdistelmästä huolimatta.
 
Lähettämieni ilmoitusten johdosta sain ERRRITTÄIN tervetulleen pyynnön/ehdotuksen, josta kuulette takuulla lisää tuonnempana.
Lue koko viesti

Klarna Checkout
-kauppiaan tiedot