Kokeiluja DIY-kosmetiikan parissa

Julkaistu , julkaisija

Kokeiluja DIY-kosmetiikan parissa

Pitkästä aikaa kirjoitan jostain muusta aiheesta kuin yritykseen suoraan liittyvistä. Nimittäin itse tehdyn kosmetiikan kokeilusta.

 

Lapsi on jo useaan kertaan ihastellut kotimme lähellä olevia suuria kurtturuusupensaita ja niiden tuoksuvia kukkia. Hän on myös tuonut terälehtiä kotiimme, koristellut sänkyjä (mikä vaiva olikaan saada kaikki terälehdet pois peittojen ja tyynyjen alta) ja tehnyt meille "ruususadetta". Koska olen lukenut naistenlehdistä monenlaisia juttuja itse tehdystä kosmetiikasta, ajattelin sen olevan kiva tapa hyödyntää lapsen innostusta kukkiin ja ruusuihin. Googlasin vähän ja ajattelin sitten, että saan varmasti tarkempia neuvoja raaka-aineita myyvästä kaupasta. Ruusuöljyn päätin tehdä manteliöljystä.

 

Mielessäni oli vanhan kotikaupunkini Vaasan Ekosoppi, jossa asioin muutamia kertoja ostamassa mm. Kiertin bamburättejä. Näin siellä kaikenlaisia raaka-aineita, valmistusvälineitä ja käytännöllisiä purkkeja, joihin kosmetiikan sitten voi laittaa. Silloin vähän huvitti, että kuka "tosihörhö" jaksaa tehdä itse oman naamarasvan... Menin Tampereella Ekokauppa Ruohonjuureen, jonka itseasiassa jotenkin kuvittelin olevan samaa ketjua, mutta eihän se olekaan. Valikoimakin on aivan erilainen eikä kosmetiikan itsevalmistusosastoa ole ollenkaan. Eipä naurattanut enää. Myyjän neuvosta kuitenkin löysin hyväksi ajattelemani tuotteet. Pikku purkit löysin Tigerista. Ruusun terälehdet käytiin keräämässä hyvästä, suojaisasta paikasta.

 

Ensin valmistimme ruusuöljyä. Puolikas hedelmäpussillinen (olisko sitten litra, puolitoista) tuoksuvia ruusun terälehtiä sekoitettiin 2 desiin manteliöljyä. Valitsin manteliöljyn, koska se on tuoksutonta, kosteuttavaa ja kiinteyttävää. Pidimme terälehtiä ja öljyä vesihauteessa noin tunnin. Vesi oli aluksi kiehuvaa mutta vähensin lämpöä niin, että vesi ei aivan kiehunut. Välillä sekoitettiin. Terälehdet menivät ruttuun ja lopputulos oli aikamoinen mössö. Tuoksu kuitenkin siirtyi öljyyn, kuten oli tarkoitus. Siivilöin terälehdet harsolla. Harsoa ei saa puristaa, ettei terälehtien vettä puristuisi öljyn joukkoon. Ruusun sanotaan sopivan erityisesti kuivalle ja herkälle iholle, ja ruusun tuoksun lieventävän stressiä.

 

Toiseksi ainesosaksi valikoitui sheavoi. Netissä kerrotaan, että siinä on paljon vitamiineja, se suojaa auringolta, edistää ihovaurioiden paranemista ja ehkäisee raskausarpia. Sekä tietysti kosteuttaa tehokkaasti. Ruohonjuuri myi sitä 250g:n palana. Sain neuvon sekoittaa siihen ruusuöljy ja vatkata kuohkeaksi.

 

Seuraavaksi siis avasimme sheavoipaketin ja sulatimme sitä kattilassa. Mutta äh. Sula öljy tuoksui hyvin voimakkaasti jollekin, siis ilmeisesti luontainen sheavoin tuoksu. Harmi. Ruohonjuuressa haistamani purkissa ollut sheavoi oli tuoksutonta, joten myyjän kanssa oletimme palapakkauksenkin olevan. Jatkoin kuitenkin valmistusta. Sekoitin sheavoin joukkoon ruokalusikallisen kookosöljyä. Jäähdytin sulaa öljyseosta hetken kylmävesihauteessa, mutta kun mitään ei tapahtunut, laitoin sen lopulta jääkaappiin. Öljy alkoi jähmettyä n. kymmenessä minuutissa, jonka jälkeen vatkasin sitä sähkövatkaimella. Aika hauskasti siitä alkoi tulla voimaista vaahtoa. Tässä vaiheessa sekoitin joukkoon vielä 3 teelusikallista ruusuöljyä.

 

Lopputuloksena on melko kova (voidetta pitää voimakkaasti "kaivaa" sormilla purkista) valkoinen, jauhoinen massa, joka tuoksuu vain sheavoille. Tarkoitus oli tietenkin tehdä ihanaa ruusuntuoksuista voidetta. Ostamani purkit ovat syviä, joten purkin loput pitää varmaan kaivaa esiin lusikalla. Mutta kun voidetta lämmittää hetken hankaamalla käsissä, siitä tulee ihanan täyteläistä ja todella tehokkaanoloista. Tuloksena on myös uskomaton määrä erilaisia rasvaan suttaantuneita astioita :) Jotta mitään ei menisi hukkaan, voitelin itseni päästä varpaisiin sekä ruusuöljyn erotusharson viimeisillä tipoilla, että vatkauskulhoon jääneillä voiderippeillä. Tuoksun varmaan aikamoiselle, mutta ainakin iho on pehmeä! Sheavoi ei ehkä ole paras pohja vartalovoiteille, ellei ole kunnolla aikaa odotella imeytymistä.

Käytämäni manteliöljy, ruusut ja lopputulosta purkeissa. Voidetta tuli yhteensä 7 purkkia.



 

Mitä siis opin?

- Ruusuöljyn teko onnistui ok

- Sheavoin tulee olla tuoksutonta, jos tekee voiteita, joihin toivoo itse valitsemaansa tuoksua (kokonaan tuoksutonta sheavoita on saatavilla, mutta se on kallista)

- Sheavoilla tuloksena voi olla kova voide, ellei sekoita joukkoon tarpeeksi pehmeämpiä öljyjä (minulla siis 250 g/3 tl, joten tämä ei ainakaan ollut riittävä)

- Sheavoi on tosi "rasvaista". Ei mitään pikavoidetta, mutta toisaalta hyvin hoitavan tuntuista

 

Olihan tämä hauskaa. Muuten varsin onnistunut kokeilu, mutta ruusun tuoksua ei voiteessa tunnu yhtään. Tosin oletan ruusun ihoa hoitavien ominaisuuksien olevan voiteessa, vaikka tuoksu peittyy sheavoin oman tuoksun alle. Onneksi ruusuöljyä jäi vielä yli. En ole vielä uskaltanut laittaa sitä kasvoille allergisen reaktion pelossa, mutta ehkä kokeilen huomenna johonkin pieneen kohtaan. Ja voiteen pitäisi säilyä 2-3 kk, joten täytyy ruveta hoitamaan vartalonkin ihoa paljon tarmokkaammin kuin tähän asti :)


Kirjoita kommentti
Otsikko
Kommentti

Klarna Checkout
-kauppiaan tiedot